Jos kysyt ensi-iltaan valmistautuvalta näyttelijältä, pieni ramppikuume on tae onnistuneelle esitykselle. Tästä stressin virittävästä vaikutuksesta nauttivat usein myös huippu-urheilijat ja työssään menestyvät ihmiset. Voit varmasti palauttaa mieleesi tilanteita, joissa oma latautumisesi on auttanut sinua onnistumaan. Stressitutkimuksen klassikko Hans Selye nimesi tämän positiivisen kuormituksen eustressiksi.

Psykologit Robert M. Yerkes ja John Dillingham Dodson julkaisivat kuitenkin jo 1908 havaintonsa, että stressin kasvaessa tietyn pisteen yli suoritustaso lähtee laskemaan. Syntyy stressin ja suorituksen välinen käänteinen U-käyrä, joka tunnetaan edelleen Yerkesin ja Dodsonin lakina. Stressillä on siis suorituksen kannalta optimialue, jonka ylittäessämme stressi kääntyy meitä vastaan.

Toinen huomionarvoinen asia on, että positiiviseenkin latautumiseen liittyy muutoksia kehossa: sympaattinen hermostomme aktivoituu ja stressihormonien eritys kasvaa, ensin adrenaliinin eritys ja sitten sen ohjaamana hitaammin kortisolin. Syketaso ja verenpaine nousevat. Veri virtaa suuriin lihasryhmiin ja ruuansulatus hidastuu. Kun ensi-ilta sitten on ohi, on aika rentoutua ja kehon viritystila laskee.

Tämän päivän työssä ensi-illat kuitenkin seuraavat toisiaan usein hengästyttävään tahtiin. Jos nautimme uudesta adrenaliinihuipusta ennen kuin olemme palautuneet edellisestä, kehomme vireystila jää jatkuvaksi. Kortisolitasomme ei ehdi laskea, vaan se nousee jokaisen adrenaliinihuipun myötä. Elämme silloin stressihormonien maustamassa kortisolimarinadissa, joka sumentaa luovuutemme ja oppimiskykymme. Tutkimusten mukaan se saa jopa aivomme surkastumaan. Yritämme ehkä kompensoida stressiä raskaalla liikunnalla, ja kortisolitasomme nousee jälleen. Kierre pahenee, ja lopulta stressihormoneja tuottavan lisämunuaisen tai jonkin muun kehon elintärkeän järjestelmän toiminta uupuu. Edessä on sairastuminen.

Ratkaiseva tekijä stressin kierteen ehkäisemisessä on riittävä palautuminen. Pitkittynyt stressi tuottaa fyysisten oireiden lisäksi kuitenkin usein huonoja valintoja. Alamme helposti karsia elämästämme juuri niitä tekijöitä, jotka uudistaisivat meitä ja palauttaisivat voimiamme. Kun voimamme näin yhä ehtyvät, karsimme vielä lisää. Jäljelle jää vain työ ja muut elämän välttämättömiksi koetut vastuut. Seuraa ilottoman puurtamisen kierre, jonka alla pahimmassa tapauksessa masennumme ja uuvumme.

Mindfulness-kursseilleni osallistuu yhä useammin oman alansa parhaita osaajia, myös johtajia, jotka ovat tunnistaneet, että heidän aiemmat keinonsa käsitellä stressiä eivät enää riitä. Tarkastellessamme stressikierrettä, kysyn usein osallistujilta, mihin kierteen vaiheista voi vaikuttaa tietoisen läsnäolon taidoilla. Hetken keskusteltuamme ryhmällä on vakaa vastaus: kaikkiin vaiheisiin.

Tulkinta tilanteesta voi vaikuttaa ratkaisevasti stressireaktion käynnistymiseen. Tietoinen läsnäolo antaa meille taitoja, joilla voimme löytää uuden suhteen elämämme stressitekijöihin ja niihin liittyviin tulkintoihimme. Voimme myös yhä helpommin tehdä tietoisia päätöksiä, joilla vaikutamme näihin tekijöihin.

Emme usein ole tietoisia siitä, miltä stressin luoma hälytystila tuntuu kehossa. Tietoisen läsnäolon tuoma kehotietoisuus auttaa meitä tunnistamaan liiallisen ja pitkittyneen stressin signaalit riittävän varhain. Voimme myös havahtua siihen, kuinka omat toimintatapamme ehkä syventävät stressin kierrettä.

Päiviesi ja viikkojesi huokoistaminen palauttavilla hetkillä on yksi parhaita vakuutuksia hyvinvoinnillesi. Miten sinä voisit varmistaa, että elämässäsi on riittävästi palautumista? Haluaisitko kokeilla lyhyttä mindfulness-harjoitusta, jolle olen antanut nimeksi Mielekäs minuutti?