Oikeita ajatuksia oikeaan aikaan
Ajatukset ovat joskus ihan hyödyllisiä. Tehtävän suunnittelu ja sen huolellinen ajatteleminen ovat usein ihan käteviä onnistumisen kannalta. Ainutlaatuiset tulokset ja leppoisa, virtaava tunne asioita tehdessäsi vaativat kuitenkin vielä muutakin. Taitava ajattelu on sitä, että sinulla on oikeita ajatuksia oikeaan aikaan. Ja olet vailla turhia ajatuksia silloin, kun sen aika on.
Jos ajattelet seuraavan päivän kokousta, kun haluaisit yöllä nukkua, tai ajattelet vain nukkumista seuraavan päivän johtoryhmäpresentaatiossa, elämäsi ei virtaa vaivattomasti. Seuraa väkisin puurtamista rentojen huippusuoritusten sijaan. Tai potkut.
Tai ehkä sinulla on alati kiihtyvä virta yhä uusia ideoita silloinkin, kun päätöksenteon aika olisi jo ollut käsillä. Tai mielesi yrittää rientää päätöksentekoon jo ennen kuin se on pysähtynyt kokoamaan ensimmäistäkään kelvollista ratkaisuideaa. Tai ehkä ajattelusi urautuu yhteen uomaan, tai sinulla vain yksinkertaisesti on tilanteeseen nähden aivan liikaa ja vääriä ajatuksia.
Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen voitti maaliskuussa 2011 ensimmäisenä suomalaisnaisena arvokisakultaa lajissaan. Kisa ratkesi vasta viimeisillä laukauksilla. Urheilun historiaa syntyi, kun Mäkäräinen teki joka ampumapaikalla virheettömän suorituksen. Myös sillä viimeisellä, jonka tiesi ratkaisevan kisan. Kun hän oli Arto Nybergin haastateltavana TV1:ssä, haastattelija kysyi häneltä, mitä kisaaja siinä vaiheessa miettii, kun hän hengästyneenä nostaa aseensa ja tietää, että hänen pitäisi saada kaikki taulut pudotettua. Tuore maailmanmestari vastasi: ”Varmaan siinä silloin onnistuu parhaiten, kun siinä ei mieti juuri mitään… Siinä on niin keskittynyt suoritukseen… Siinä vaiheessa, kun siellä alkaa juoksennella niitä ylimääräisiä ajatuksia, yleensä silloin löytää itsensä sakkokierroksilta.”
Arjen sakkokierroksia syntyy, kun pudotat anopin lahjamaljakon tiskatessasi, koska ajattelet … öh … no joka tapauksessa jotakin muuta kuin sitä, mitä olet tekemässä. Tai kun joudut palaamaan kotipihan roskalaatikolle huomattuasi kuntosalilla, että mukanasi on roskapussi eikä urheilukassi. Tai mitä ajattelin silloin, kun huomasin seisovani postilaatikon vierellä kädessäni postimerkit, jotka oli tarkoitus liimata jo laatikkoon sujauttamiini kirjeisiin?
Työssä sakkokierrokset voivat olla tuskallisen kalliita. Jos tuotantolaitos joudutaan ajamaan alas pelkästään sen vuoksi, että ajattelit juustovoileipiä, et ehkä saa kiitosta. Lento-onnettomuuksien mustien laatikoiden äänitykset ohjaamokeskusteluista ovat tässä suhteessa kiehtovaa aineistoa. Lauda Airin B767 putosi 1990-luvulla, kun toinen suihkumoottoreista kytkeytyi jarrutukseen tarkoitetulle käännetylle työntövoimalle kesken lennon. Tilanteessa varoitusmerkkivalon hehku vaikutti kirkkaammalta kuin kapteenin ajatuksenkulku. Kapteeni totesi hälytyksestä huolestuneelle perämiehelle: ”Mutta – öh – tiedäthän, että se on … ei se oikeastaan, se on vain sellainen ohje, en – öh – oikein tiedä. … Saattaisi olla kosteutta tai jotain.”
Onneksi taitavaa ajattelua voi harjoittaa. Tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittamisella on ainutlaatuinen kyky vähentää turhien ajatusten määrää ja parantaa jäljelle jäävien ajatusten laatua. Sekä harjoittajien kokemusten että tutkimusten mukaan tietoisuustaitojen harjoittaminen lisää kykyämme keskittää huomiomme siihen mikä tilanteessa on olennaista. Tietoisuus ajatuksista ja kyky ottaa tarvittaessa etäisyyttä niihin suojelee ajattelun kannalta kriittistä ja rajallista resurssiamme. Tämä resurssi on tietoisuutemme ikkuna, työmuisti, jonka sisältö määrittää tietoisen ajattelumme laadun.
Jokainen, joka on saanut osakseen tehdä jotakin vaativaa – kuten tiskata anopin lahjamaljakon – hyötyisi varmasti taitavan ajattelun harjoittamisesta. Kun sinulla on oikea määrä ajatuksia oikeaan aikaan, voit tuntea eheyttä, harmoniaa ja virtausta elämässäsi. Taitava ajattelu on kuitenkin voimavara, jonka vaaliminen kiireen keskellä usein unohtuu. Milloin viimeksi varasit aikaa oman ajattelusi huoltamiselle? Oletko varma, että oman elämäsi merkkivalot saavat osakseen ansaitsemansa huomion?