Juuri kesäloman alla sain Mindfulness-viikonloppuni osallistujilta erinomaisen kirjavinkin. Aivotutkija Jill Bolte Taylorin kirja Elämäni oivallus – Kuinka toivuin aivohalvauksesta (Otava 2009) olikin yksi tämän kesän lukuhetkieni kohokohdista.

Voin suositella kirjaa jokaisella, joka on kiinnostunut mielenrauhasta, hyvinvoinnista tai parhaiden voimavarojemme saamisesta käyttöön. Se luo innostavan näkymän siihen, mitä ihmisen oikean aivopuoliskon voimavarat voisivat vapautuessaan merkitä meille niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. Samalla se valottaa huikealla tavalla sitä hermostollista perustaa, jonka varassa tietoisen läsnäolon kokemuksemme syntyvät. Ja mikä ainutlaatuisinta: kaikki tuo anti perustuu kirjoittajan välittömään ja omakohtaiseen kokemukseen.

Jill Bolte Taylor heräsi 10. joulukuuta 1996 vasemman silmänsä takana jyskyttävään päänsärkyyn. Hän oli 37-vuotias Harvardin yliopistossa opettava neuroanatomi. Seuraavien tuntien aikana hän koki jotakin, joka avasi hänelle aivan uuden maailman. Synnynnäinen verisuonten epämuodostuma hänen vasemmassa aivopuoliskossaan oli puhjennut, ja verenvuodon aiheuttama aivohalvaus vei vaihe vaiheelta toimintakyvyn useilta hänen vasemman aivopuoliskonsa toiminnoilta. Hän menetti kykynsä kävellä, puhua, lukea ja kirjoittaa, eikä hän enää muistanut juuri mitään elämästään. Aivotutkijan tarkkuudella hän kuitenkin pystyi havainnoimaan kutakin vaihetta ja oli jopa innostunut hänelle tarjoutuneesta mahdollisuudesta perehtyä omiin aivoihinsa näin syvällisesti.

Yleensä aivopuoliskot toimivat saumattomassa yhteistyössä emmekä ole tietoisia niiden erillisistä osuuksista. Kun keskeisiä osia Jill Bolte Taylorin vasemman aivopuoliskon toiminnoista oli sammunut, hän saattoi nähdä oikean aivopuoliskonsa ainutlaatuiset kyvyt, jotka olivat jääneet aiemmin varjoon. Halvauksesta palautuminen kesti useita vuosia, mutta se oli herättänyt hänessä halun auttaa muita kokemaan samat oivallukset – ilman aivohalvausta.

Sisäisen rauhan neurologinen perusta

Kokemustensa perusteella Jill Bolte Taylor kuvaa oikean aivopuoliskon elävän keskeytymättömässä tietoisuudessa nykyhetkestä. Tuossa ajattomassa ja yltäkylläisessä läsnäolossa se ottaa vastaan informaatiota kaikilta aistijärjestelmiltä, käsittelee tietoa kokonaisvaltaisesti ja luo rikkaan kokonaiskuvan tähän hetkeen liittyvistä havainnoista. Se ajattelee kuvallisesti ja oppii kinesteettisesti liikkeen ja kokemuksen kautta. Se ymmärtää intuitiivisesti asioiden välisiä yhteyksiä sekä tulkitsee herkkävireisesti kehon kieltä ja viestinnän sävyä. Se on ajattelussaan luova ja omaperäinen, vapaa ennalta annetuista säännöistä. Oikea aivopuolisko myös antaa kokemuksen yhteydestä ympäristöön. Se tarjoaa kyvyn olla empaattinen, eläytyä toisen tilanteeseen ja kokea hänen tunteitaan.

Vasen aivopuolisko vuorostaan ajattelee lineaarisesti ja vaiheittain luoden kokemuksen ajasta. Se ylläpitää muistia menneisyydestä ja mielikuvia tulevaisuudesta. Se tulkitsee ärsykkeiden virtaa, poimii siitä yksityiskohtia ja reagoi niihin aiempiin kokemuksiin perustuen. Se arvottaa, vertailee ja käsitteellistää. Sen kielelliset kyvyt luovat yksityiskohdista tarinoita. Ja mikä tärkeintä, sen kielelliset keskukset luovat jatkuvan sisäisen puheen virran, tuon meille kaikille tutun sisäisen kommentaattorin. Tuo ääni myös sanoo itsellemme ”minä olen” luoden kokemuksen erillisyydestä ja omasta identiteetistä.

Kuvaus näistä eroista on meille monille pääosin tuttu. Kiintoisaksi sen tekee erityisesti erottelun välitön kokemuksellisuus ja kuvaus siitä, miltä oikean aivopuoliskon voimavarojen vapautuminen tuntuu.

Vasemman aivopuoliskon astuessa sivuun sen luoma sisäinen puhe hiljeni. Näin Jill Bolte Taylor tunsi aiemmin kokematonta sisäistä rauhaa. Samalla vasen aivopuolisko lakkasi myös jatkuvasti arvottamasta asioita. Arvioivan mielen hiljentyessä Jill Bolte Taylor saattoi kokea tämän hetken olevan täydellinen, juuri sellaisena kuin se on.

Syntyi myös ainutlaatuinen yhteyden kokemus: ”Vasen aivopuoliskoni oli kouliintunut ymmärtämään minut kiinteänä, muista erillisenä oliona. Kun oikea aivopuoliskoni oli nyt vapautunut tuosta rajoittavasta neuronipiiristä, se nautiskeli liittymisestä osaksi ikuista virtaa. En enää ollut yksinäinen enkä erilläni muista. Sieluni oli suuri kuin maailmankaikkeus ja kirmaili riemuissaan rannattomassa meressä.” Hän tunsi olevansa matkalla kotiin, pienestä erillisestä itsestään johonkin todellisempaan kokemukseen itsestä.

Kokemuksellaan hän on selvästi tavoittanut jotakin, joka on tuttu eri uskontojenkin kuvaamista ykseyskokemuksista: ”En ole mikään asiantuntija, mutta minusta tuntuu, että buddhalaiset sanoisivat minun astuneen siihen tietoisuuden tilaan, jota he nimittävät nirvanaksi.”. Myös sanat euforia, rauha, myötätunto ja ilo esiintyvät usein Jill Bolte Taylorin kuvauksessa.

Kohti eheämpää elämää

Jill Bolte Taylorin keskeinen oivallus oli, että sisäinen rauha on käsinkosketeltavan lähellä ”eikä meidän tarvitse sen saavuttamiseksi tehdä muuta kuin vaientaa hallitsevan vasemman aivopuoliskon ääni”. Tuon hiljentymisen kautta aivopuoliskojemme erilaiset laadut löytävät uuden, tasapainoisemman yhteyden.

Hän kuvaakin useita tapoja tulla tietoiseksi oikean aivopuoliskon voimavaroista. Niissä yhdistyy paljon havainnoinnin ja kehotietoisuuden piirteitä, jotka ovat tuttuja myös mindfulness-harjoituksista.

Jill Bolte Taylorin matka toipumiseen kertoo aivojen valtavasta kyvystä mukautua. Hänelle kuitenkin tärkeintä oli tuo elävä kosketus sisäiseen eheyteen ja rauhaan. Tuosta hiljaisuudesta hän löysi kyvyn myötäelämiseen ja tunnisti kaikkien ihmisten syvän sisaruuden ja veljeyden. Sieltä käsin hän myös tunnisti ihmisen perimmäisen vapauden valita tunteensa ja ajatuksensa. Meillä on vapaus, hetki hetkeltä, päättää keitä me olemme.

”Oikean aivopuoliskon tietoisuudessa sitoudumme kaikki toisiimme inhimillisten mahdollisuuksien valtavaksi kudelmaksi, ja elämä on hyvää ja me kaikki olemme ihania – juuri sellaisina kuin olemme.”