Mitä et näe, sitä ei ole olemassa

 / Mindfulness, Mindfulness työssä, Onnistu työssä

Kun avasin silmäni aamulla, havaintojen virta täytti tietoisuuteni. Uteliaana suuntasin huomioni jälleen uuteen päivään.  Tunsin näkeväni paljon ja tarkkaavaisesti – ehkä lukuun ottamatta ovea, johon löin varpaani pian vuoteesta noustuani.

Uskon, että sinäkin tunnet olevasi aika harjaantunut näkemisen taidossa. Usein meistä tuntuu, että näemme paljon ja runsain yksityiskohdin, joskus liikaakin. Mutta mitä meiltä jää näkemättä?

Havaintopsykologit ovat tienneet jo kauan, että havaintokykymme on hyvin valikoiva. Havainnon raakamateriaali yhdistyy mielessämme salamannopeasti mielemme aiemmin luomiin havaintomalleihin. Näemme mitä olemme harjaantuneet näkemään ja kutsumme sitä rohkeasti todellisuudeksi. Emme juurikaan onnistu kokemaan havaintojamme raakana, vapaina aiempien kokemustemme vaikutuksista.

Eniten havaintojamme kuitenkin ohjaa tarkkaavaisuus. Kun keskitymme yhteen asiaan, toinen livahtaa ohitsemme. Syntyy taikurienkin hyödyntämä sokeus sille, mihin emme juuri silloin kiinnitä huomiota. Katselemme tilannetta vain sen kapean ikkunan kautta, jonka kunakin hetkenä tiedostamme. Syntyy sokeita pisteitä, katvealueita ja havaintovirheitä.

Havaintopsykologit Daniel Simons ja Christopher Chabris toteuttivat tutkimustaan varten tästä aiheesta videon, joka nousi pian lataushitiksi. Jos et ole nähnyt tätä aina yhtä viihdyttävää koripallopeliä kuvaavaa videota, voit katsoa sen tästä ennen kuin jatkat lukemista.

(Jos olet jo nähnyt tuon videon, jossa pyydetään laskemaan valkoisiin pukeutuneen joukkueen syöttöjä, saatat olla kiinnostunut tekijöiden laatimasta jatko-osasta.)

Kuitenkin ehdoton suosikkini on jo vuodelta 1998 oleva video. Daniel Simons ja Daniel Levin havaitsivat kiinnostavassa tutkimuksessaan, että muutos tilanteessa voi jäädä meiltä huomaamatta uskomattoman helposti. Katso lyhyt video tästä.

Jopa puolet katsojista ei näe ensimmäisen esimerkin gorillaa, joka esiintyy keskellä heidän näkökenttäänsä 9 sekunnin ajan. Samoin jopa puolet viimeisen esimerkin tutkimukseen osallistuneista eivät huomanneet, että henkilö, jonka kanssa he juuri keskustelivat vaihtui toiseen! Mitä sinä ehkä olet ohittanut jo tänään?

Onneksi tiedämme kokemuksesta ja lukuisista tutkimuksista, että voimme harjoittaa kykyämme havaita. Esimerkiksi Brown, Forte ja Dysart havaitsivat jo 1984 julkaistussa tutkimuksessaan, että tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittajille oli kehittynyt muita parempi kyky havaita kaksi ärsykettä, jotka seurasivat nopeasti toisiaan. Siinä, missä toiselta koehenkilöltä jäi jälkimmäinen ärsyke kokonaan havaitsematta, mindfulness-harjoittaja kykeni sen havaitsemaan.  Jos heidän elämänsä olisi elokuvaa, siinä olisi enemmän filmiruutuja sekuntia kohden.

Tietoisuustaitojen harjoittaminen avaa meille oven tämän hetken yhä tarkkaavaisempaan ja vastaanottavampaan havainnointiin, joka on omiaan antamaan meille kattavamman ja autenttisemman kuvan niin itsestämme kuin ympäröivästä maailmasta. Sanalla sanoen: elämästämme.  Tällä taidolla on ratkaiseva merkitys myös taidollemme olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kuunnella ja virittäytyä tarkkaavaisesti heidän viestiinsä, niin sanojen kuin sanattoman viestin tasolla.

Voisiko elämäni olla rikkaampi ja elävämpi kokemus, jos havaintokykyni avartuisi? Tekisinkö vähemmän virheitä töissä? Huomaisinko enemmän mahdollisuuksia? Onnistuisinko yhä herkkävireisemmin löytämään parhaan toimintatavan kuhunkin tilanteeseen?

Haluaisitko ehkä jakaa jonkun kokemuksen oman havaintokykysi katveista tai onnistumisista? Tai ehkä keinoista, joilla olet onnistunut lisäämään kykyäsi havaita eri tilanteissa, vaikkapa kuunnellessasi toista henkilöä?

Suositeltuja kirjoituksia

Kommentoi