Levollinen ja ponnistelematon läsnäolo on jotakin, jonka tunnistamme, kun sen koemme. Sen kuvaaminen sanoin onkin jo vaikeampaa. Kosketuksissa levollisuuteemme lähenemme jotain vaikeasti ilmaistavaa, olemassaolon salaisuutta, jonka kuvaamiseen sanat eivät tunnu riittävän.

Vaikka sanat eivät voi tavoittaa olemisen ihmettä, ne voivat kauniilla ja puhuttelevalla tavalla olla suuntaviittoja arjessamme. Ne voivat viitata kohti sitä, minkä tiedämme, silloinkin kun se on perimmältään sanojen tavoittamattomissa.

Siksi runot voivat olla mitä koskettavin tapa löytää tämän hetken levollisuus. Niissä ilmenee pyrkimys sanoa se, mitä ei voi sanoa. Hyvä runo on kuin lähde, jonka kirkas vesi elävöittää. Kirkkaan veden lävitse voit nähdä yhä syvemmälle lähteeseen.

Aloitinkin oman vuoteni lukemalla runoja ja kokosin samalla muutaman mindfulness-runovinkin. Mindfulness-kirjallisuudessa ja -kursseilla usein siteerataan niin moderneja kuin varhaisempia runoilijoita. Suosittuja ovat persialainen mystikkorunoilija Rumi (1207-1273) ja intialainen Kabir (1400-luku). Rumin Vierasmaja onkin ehkä siteeratuin runo niin omilla kuin käymillänikin mindfulness-kursseilla.

Kokosin tähän kolme niin ajallisesti kuin maantieteellisesti aika erilaista runomaisemaa, jotka kaikki puhuttelivat minua. Lähtekäämme liikkeelle ajassa ja paikassa etäimmältä.

Tanka-runous syntyi Japanissa noin vuodesta 800 alkaen ja levisi pian hovista muun muassa zen-munkkien runouteen. Kaipaavien rakkausrunojen maailma alkoi täydentyä tarkoilla ja läsnäolevilla havainnoilla todellisuudesta ja olemisen luonteesta. Legendaarisimpia tankoja kirjoittaneita Zen-munkkeja olivat Ikkyuu, Saigyoo ja Ryookan. Näistä tässä esimerkki Saigyoolta (1118-1190), joka oli alun perin samurai, mutta ryhtyi erakkomunkiksi 23 vuoden ikäisenä:

Yhdysvaltain suosituimpiin nykyrunoilijoihin kuuluvalta Mary Oliverilta on viime vuosina ilmestynyt kaksikin suomennettua kokoelmaa. Hänen runonsa hengittävät vivahteikasta luontokuvastoa, joka avautuu oivaltaviksi havainnoiksi ja ymmärrykseksi kaiken elävän yhteydestä. Vuonna 2010 julkaistu Joutsen on Pulitzer-palkitun Oliverin kahdeskymmenes kokoelma, josta valitsin runon Miten huolellisesti.

Lähimpää kotimaasta valitsin Marja Koiviston tuoreen runoteoksen 11 päivää Andeilla (Basam Books, 2015). Perun maaseudun vehreät laaksot ja kuivat ylängöt limittyvät runoissa aistimisen, avautumisen, vapautumisen ja muutoksen teemoihin. Monet runoista tuovat lukijan oman mielensä maailmoista takaisin tämän hetken todellisuuteen:

Lukiessasi runoja voit huomata, kuinka mielentilasi muuttuu. Runo on myös hyvä mittari läsnäolollemme. Joskus huomaan, että runojen lukeminen ei heti puhuttele. Silloin tiedän, että mieleni on levoton tai turtunut ja kaipaa erityisesti rauhoittumista ja elävöitymistä.

Runon ääreen pysähtyminen kutsuu tähän hetkeen ja avaa meidät kuuntelemaan. Kuulemaan toista, kuulemaan omaa itseämme – ja kuulemaan koko olevaista.

Kuuntelevaa ja läsnäolon elävöittämää alkanutta vuotta!