Kesään keskittymisen taito
Oletko koskaan unohtanut lähettämästäsi sähköpostista liitetiedostoa? Viestin kirjoittaminen vei ehkä vain muutaman minuutin ja sinulla oli selkeä aikomus liittää siihen tiedosto. Kuitenkin sillä hetkellä kun painoit lähetä-painiketta, huomiosi oli jo hajaantunut. Seurasi uusi viesti liitetiedostoineen – ja todennäköisesti ymmärrystä vastaanottajan puolelta, onhan ilmiö niin yleinen.
Se mikä on yleistä, ei ehkä kuitenkaan saisi muodostua hyvän elämän mitaksi. William James, yksi modernin psykologian jättiläisistä, oli varhaisimpia tutkijoita, jotka nostivat esiin tarkkaavaisuuden suuntaamisen merkityksen elämällemme. Hän kirjoitti: ”Kyky tuoda harhaileva huomio tietoisesti takaisin yhä uudelleen on arvostelukyvyn, luonteen ja tahdon juuri. […] Koulutus, joka vahvistaisi tätä kykyä, olisi koulutusta par excellance. Mutta on helpompaa määritellä tämä ihanne kuin antaa käytännöllisiä ohjeita, joilla se saataisiin aikaan.” (Principles of Psychology, 1890)
Hän kytki vakaan tarkkaavaisuuden vahvasti myös työssä onnistumiseen kuvaten sitä siunaukseksi, josta nauttivat voivat työskennellä nopeammin ja vähemmällä hermostollisella kuormituksella. (Talks to Teachers, 1899)
William Jamesiin viittasi useasti myös Helsingissä kesäkuun alussa vieraillut tunnettu mindfulness-opettaja Alan Wallace. Hänessä yhdistyvät pitkäaikainen omakohtainen meditaation harjoittaminen sekä kiinnostus tieteelliseen tutkimukseen. Väitöskirjassaan hän tarkasteli tarkkaavaisuuden harjoittamista Tiibetin buddhalaisuudessa ja sen yhteyksiä moderniin psykologiaan ja mielen filosofiaan. Yksi hänen avainteoksistaan on The Attention Revolution (2006), jossa hän tarkastelee vakaan tarkkaavaisuuden vaiheittaista kehittämistä.
William James olisi varmasti ollut innoissaan, jos olisi päässyt harjoittamaan keskittynyttä huomion suuntaamista mindfulness-menetelmin. Se olisi mitä luultavimmin avannut väylän hänen toivomiinsa käytännön tapoihin kehittää vakaata tarkkaavaisuutta. Tietoisuustaitojen harjoittamisen ydin kun on juuri tuossa: kyvyssä tuoda harhaileva huomio takaisin uudelleen ja uudelleen.
Jos James eläisi tänä päivänä, hän asettaisi sanansa ehkä vieläkin painokkaammin. Tarkkaavaisuuden suuntaaminen ei lähtökohtaisestikaan ole helppo laji. Haaste on kuitenkin moninkertaistunut, kun tietotulva ja sosiaalinen media haastavat kykymme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, konkreettisesti, juuri nyt. Monet aikaa säästävät keksinnöt ovat luoneet odotuksen asioiden tapahtumisesta yhä nopeammin ja luoneet jatkuvan kiireen ja keskeneräisyyden tunnun.
Linda Stone, tunnustettu ajattelija ja edelläkävijä puhuttaessa suhteestamme teknologiaan, on luonut käsitteen ”jatkuva osittainen tarkkaavaisuus”. Hän tarkoittaa sillä alituista varuillaanoloa suhteessa siihen mitä tapahtuu. Se on jatkuvaa valppautta, ettei mikään mahdollisuus mene ohitse, ettei mikään tehtävä jää hoitamatta. On oltava jatkuvasti läsnä kaikelle, mitä sosiaalisessa verkostossani tapahtuu. Tuo varuillaolo kääntyy itseään vastaan ja muuttuu kyvyttömyydeksi suunnata tarkkaavaisuutemme siihen, mikä juuri sillä hetkellä ansaitsisi täyden huomiomme.
Unohdamme helposti, että vakaa tarkkaavaisuus ei ole ylellisyyttä vaan onnistumisen välttämätön edellytys. Se antaa meille yhteyden siihen, mikä elämässämme on tärkeintä ja tuo meidät keskelle elämän hienovaraisempia sävyjä, jotka katoavat kiireen ja hajaantuneen tietoisuuden keskellä. Kokemus elämän merkityksellisyydestä syntyy vain läsnä olevan tarkkaavaisuuden kautta.
Katsoisitko lempielokuvaasi pikakelauksella, lukien samalla päivän sanomalehteä ja suunnitellen seuraavan päivän työlistaa? Vai haluaisitko antaa sille arvoisensa hetken elämässäsi? Entä sen ajan laatu, jonka vietät läheistesi kanssa?
Kesäloman verkkaisempi rytmi saattaa antaa meille mahdollisuuden kokea enemmän. En tarkoita enemmän uusia paikkoja, yhä uusia kokemuksia ja virikkeitä, vaan yhä enemmän siitä, mikä on läsnä jo nyt. Silloin enemmän tarkoittaakin syvemmälle, elävämmin ja rikkaammin. Laineiden liplatus laituria vasten ja veden viilentävä tuntu uittaessasi varpaitasi saavat silloin koko sielusi lepäämään.
Levollisia ja läsnä olevia kesähetkiä kaikille!
Kesällä keskittyminen olemiseen on osin helpompaa; sitä ollaan vaan. Kun kesään on osannut keskittyä, miten siirtäisin taidosta olennaisia osia syksyyn? Työn tuiskeessa keskittymisen taito on ”parhautta”.