Istuin työpöytäni ääressä Helsingin World Trade Centerissä. Ikkunasta näkyi energisen auringonpaisteen valaisema Aleksanterinkatu. Työpöytäni sen sijaan näytti masentavan sekavalta, täynnä töitä, jotka pitäisi tehdä, kireitä deadlineja ilman selkeitä prioriteetteja. Moni asia pitäisi saada tehtyä vielä sinä lyhyenä päivänä. Näytelmässä oli erinomaiset ainekset minulle tuttuun energiaa syövään turhaumaan, uhrinomaiseen tunnelmaan, jossa tunnemme olevamme asioiden armoilla.

Pääni oli kuitenkin tyhjä. Jostain syystä juuri tuona aamuna minulla ei ollutkaan mielipidettä siitä, millainen päivästä tulisi. Mieleni ei ollut täynnä sisäistä dialogia priorisoinnista, selviämisestä ja selviämisen pelosta. Ei ollut itsesyytöksiä tehottomista edeltäneistä päivistä. Mieli oli kirkas ja seesteinen.

Tein keskittyneesti pienelle paperinpalalle listan asioista, joihin sen päivän energia olisi syytä erityisesti kohdistaa. Sen tehtyäni hengähdin hetken, silmäilin pöytääni ja huomasin tarttuvani yhteen vaativimmista pinoista. Selvitin sen nopeammin kuin olisin uskonut. Sain ensimmäisellä yrittämällä kiinni ihmiset, joiden panosta tarvitsin asian edistämiseen. Pian asioiden virta muuttui vuolaammaksi. Ihmiset soittivat jo ennen kuin ehdin tavoitella heitä. Oikeat ihmiset kävelivät huoneeseeni oikeaan aikaan. Jokainen ajatus, liike ja ulkoinen tapahtuma tuntui palvelevan hyvää ja luonnollista lopputulosta, aivan kuin maailma olisi ollut salaliitossa  – ja tällä kertaa minun puolellani.

Kun iltapäivällä löysin pöytäni nurkalta tuon pienen aamulla kirjoittamani lappusen, saatoin huomata kaiken siihen listaamani jo toteutuneen. Monet asiat olivat toteutuneet paremmin kuin olisin saattanut kuvitella, ja mikä ihmeellisintä myös muutama muu asia oli edennyt olennaisesti helpottaen seuraavien päivien tehtäviä. Ja ehkä vielä hämmästyttävämpää: työpäivää oli vielä jäljellä. Ei ylitöitä, ei stressiä, vain rento ilmavuuden tuntu!

Vaikka tästä kokemuksesta on jo lähes 15 vuotta, se ohjaa ajatteluani edelleen. Se johti tutkimaan tuota ilmiötä tarkemmin ja jo muutaman vuoden kuluttua pidin luentoja ja toteutin työpajoja aiheesta.

Ilmiöllä on monta nimeä. Flow tai virtaus on niistä ehkä lännessä tunnetuin, paljolti Mihaly Csikzentmihalyin ansiosta. Taolaiset viisaat kutsuivat sitä nimellä wu-wei , joka voidaan kääntää teottomaksi toiminnaksi. Jung olisi liittänyt tämän kokemuksen synkroniteetin käsitteeseensä, jota myös esimerkiksi Deepak Chopra käyttää mielellään ilmiöstä puhuessaan.  Jokaisella kuvauksella on oma painotuksensa, mutta pohjimmiltaan ne puhuvat samasta ilmiöstä.

Kyseessä on hyvin syvä elämäämme ja olemisen tapaamme liittyvä ilmiö. Virtaukseen kytkeytyminen vapauttaa yllättäviä voimavaroja, avaa ennakoimattomia mahdollisuuksia ja saa tekemisemme tutumaan kuin leikiltä.  Sen voidaankin ajatella olevan luonnollinen tilamme, sama tila jonka voimme nähdä lasten läsnäolevassa leikissä.  Sen vuoksi virtaukseen pääsemiseksi meidän tarvitsee vain luopua siitä, mikä estää meitä astumasta siihen.

Virtauksen kokemus syvenee usein vaiheittain. Se lähtee sille otollisesta mielentilasta, jota ilmiön käynnistyminen syventää entisestään. Tuolla mielentilalla on ainakin 4 keskeistä piirrettä:

• Kokemusta edeltää usein intentio, joka asettaa suunnan energiallemme ja sille, minkä toivomme toteutuvan.
• Mielemme on hiljainen, olemme avoimia, eikä meillä ole tarkkaa suunnitelmaa, kuinka edetä.
• Olemme vahvasti yhteydessä nykyhetkeen, olemme keskittyneitä ja läsnä kaikelle mitä tapahtuu.
• Emme odota tiettyä lopputulosta, vaan näemme itsemme välikappaleena asioiden toteutumiselle juuri parhaalla tavalla.

Jos pitäisi määritellä yksi ainoa taito, joka ohjaa meitä flow’n kokemukseen, valitsisin hengittämisen. Virtauksessa asiat tapahtuvat yhtä yksinkertaisesti kuin hengityksemme virratessa luonnollisella tavalla. Pysähtymällä hetkeksi hengityksen rauhoittamiseen ja sen keskittyneeseen tarkkailuun, voimme avata portin rennosti virtaavaan suoritukseen.

Haluaisitko pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan hengitystäsi juuri nyt? Voitko tuntea sen syvän ja rentouttavan liikkeen palleassasi asti? Tunnetko kuinka pallean liike saa vatsasi kohoamaan ja laskemaan?  Jos hengityksesi tuntuu vain keuhkojen yläosassa nopeana ja pinnallisena, hengitä muutaman kerran syvään, kuin huokaisten. Voitko tuntea sen jännityksen, joka ehkä estää hengityksesi luonnollista virtausta? Voisitko päästää siitä irti? Voitko astua syvän ja levollisen hengityksen ohjaamana tämän päivän tehtäviesi virtaan?