Onko mindfulness uskonnollista?

 / Mindfulness, Mindfulness työssä, Väärinkäsityksiä mindfulnessista

Viisi väärinkäsitystä mindfulnessista, osa 2

Osallistuin helmikuussa kirkon järjestämään tilaisuuteen, jonka nimi oli ”Mindfulness tulee (tuli) – tiedostaako kirkko?”. Seminaariin kirkkohallituksen tiloissa osallistui lähes sata kiinnostunutta.

Päivän asetelmaan oli sisäänrakennettuna selvä jännite: Voiko kirkko hyväksyä vieraasta kulttuurista ja ei-kristillisestä uskonnollisesta perinteestä alkunsa saaneen mielen harjoittamisen muodon – tai peräti hyödyntää sitä? Kysymys oli luontevaa jatkoa sille pohdinnalle, jota kirkko on vuosien varrella käynyt suhteessa joogaan.

Seminaari paljasti kuitenkin, että todellisuus oli jo kulkenut pitkälle tuon kysymyksen edelle. Kuulimme kuinka mindfulnessia jo käytetään kirkon sisällä esimerkiksi työterveyshuollossa.

Ehkä mieleenpainuvin oli tässä suhteessa alustus, jossa Miia Leinonen kertoi kuinka mindfulness on jo hyvää vauhtia käytössä kristillisessä sielunhoidossa. Hän opettaa sieluhoitoa yliopistolla ja näki mindfulnessin arvon sielunhoitajalle paitsi tärkeänä työvälineenä myös oman jaksamisen tukena. Mitä tietoisen läsnäolon harjoittamisen uskonnollisuuteen tulee, hän sanoi naureskelleensa asialle erityisesti niinä hetkinä, jolloin kehomeditaatiossa huomio suunnataan vasemman jalan isovarpaaseen. Huomion suuntaaminen. Tämä hetki. Isovarvas. Ei kovin uskonnollista.

Vaikka tietoisen läsnäolon harjoittamisen juuret ovat idän viisausperinteissä, erityisesti buddhalaisessa psykologiassa, se on 1970-luvulta alkaen löytänyt uuden länsimaisen kontekstin. Jon Kabat-Zinn perusti vuonna 1979 Massachusettsin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan yhteyteen stressinhallintaklinikan, jota varten hän kehitti Mindfulness-Based Stress Reduction -menetelmän. Hän halusi löytää vuosituhansien kertyneelle viisaudelle länsimaisen sanaston ja vapauttaa harjoitukset aiemmasta kulttuurisesta ja osin uskonnollisestakin, länsimaiselle mielelle vieraasta painolastista. Myös länsimainen tiede on omalta osaltaan ollut luomassa tätä uuta kontekstia dokumentoimalla vuosi vuodelta yhä monipuolisemmin tietoisen läsnäolon harjoittamisen hyötyjä.

Länsimaissa harjoitettu mindfulness on tänä päivänä hyvin avarakatseista eikä edellytä mitään tiettyä maailmankatsomusta. Harjoitusta varten et tarvitse suitsukkeita tai pyhien tavujen hyminää. Sinun ei tarvitse ajella päätäsi tai pukeutua okran väriseen kaapuun. Voit edelleen pitää puolisosi eikä sinun tarvitse edes luopua omaisuudestasi. Kyse on yksinkertaisesti mielen harjoittamisesta.

Juuri tämä on varmasti yksi tärkeä syy mindfulness-harjoitusten yhä nopeammalle leviämiselle. Kukaan ei tule kertomaan sinulle, mitä sinun pitäisi uskoa tai ajatella. Voit lähteä löytöretkelle näiden harjoitusten maailmaan täysin omista lähtökohdistasi käsin ja löytää niiden hyödyn omakohtaisesti. Matkalle tarvitset vain hieman uteliasta mieltä ja kiinnostusta omaa elämääsi kohtaan.

Lue myös aiemmat:

Osa 1: Onko mindfulness vain pehmoja varten?

Suositeltuja kirjoituksia

Kommentoi